Muutama päivä onkin jo vierähtänyt viime tekstistä. Väsymys on iso. Imuroinnin jälkeen on pakko ottaa päiväunet. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla väsyttää ja yöllä nukun huonosti... Huono-olo velloo tasaisesti ja tulee seurakseni jos en juo ja syö tarpeeksi usein. Toisaalta jos syön liikaa/en tarpeeksi etova olo ei katoa mihinkään. Tasapainoilua siis. Välillä tuntuu, että ainut aika jolloin ei ole huono-olo, on silloin kun syö. Pitäisi siis mussuttaa koko ajan jotain, heti kun leuat lakkaa käymästä niin alkaa etoa. Pahoinvonti on suurimmillan jostain syystä illalla. No ainakin nuo alun valittelut oireettomuudesta voi lopettaa :)
Olemme mieheni kanssa huomanneet erään asian. Joka-ikinen kelle olemme kertoneet raskaudesta (paitsi neuvolatäti) ovat hyvin nopeasti kysyneet huolestuneella äänellä, "mitäs te teette kissoille!?" Me ei oikein ymmärretä mitä ihmettä niille nyt pitäisi tehdä. Joo tottakai mies hoitaa hiekkojen putsauksen ja tietenkään nuorempi kissa ei enää saa nukkua mun kainalossa. Ja sitten kun vauva on maailmassa pitää huolehtia kissaverkoista pinnasängyn päällä ja muutenkin tarkkailla miten nuo kaksi ottaa pikkuisen vastaan. Mutta siis ei me mitenkään erityisesti ajateltu mitään tehdä meidän kissoille. Eräskin tosin tokaisi heti että jahas teidän kissat pitää sitten lopettaa. Milloin tästä maailmasta on tullut sellainen, ettei eläinperheeseen voi tulla vauvaa ja missä ihmeen välissä eläimestä on tullut kertakäyttötavaraa jonka voi hävittää kun ei enää tarvitse sitä, tai se ei enää sovikkaan suunnitelmiin. Kyllä me nuo kissat ollaan otettu ihan niiden koko ikää ajatellen. Tietysti voi käydä niin, että esim. tuo nuorempi rotuelikko ei hyväksy uutta tulokasta ja heittäytyy hankalaksi, mutta siihen reagoidaan sitten jos niin käy, ei etukäteen eikä varmuudenvuoksi. Tottakai vauva on etusijalla, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että nuo kaksi ovat kuuluneet tähän perheeseen jo monta vuotta ja haluan lapsenikin tutustuvan noihin mainioihin otuksiin.
Viimeiseksi syy sille, että en ole kirjoittanut moneen päivään. Menin jotenkin lukkoon Anniinan surusta, enkä osannut kirjoittaa tänne mitään. Tänään aamulla päädyin kuitenkin siihen, että se etten kirjoita omista tuntemuksistani ja iloitse täällä omasta raskaudestani, ei auta tai helpota Anniinaa varmasti millään tavalla. Pahalta tuntuu heidän puolesta. Ja jotenkin se tulee niin lähelle kun raskaus oli suurinpiirtein samoilla viikoilla omani kanssa. Voimia ja halauksia heille!
Pikkuveljen syntymä
9 vuotta sitten
6 kommenttia:
Meillä on myös nuori kissa, ja kyllä on kuulunut kaikenlaisia kommentteja ihmisiltä. Mutta neuvolassa sanottiin, että esim toksoplasmoosin saa paljon varmemmin huonosti pestyistä vihanneksista kuin kotikissalta, ja että se on muutenkin harvinaista. Eli ei syytä ylimääräiseen huoleen. Ennemmin olisin juuri huolissani siitä, miten meilläkin nyt "lapsen" asemassa oleva kissa hyväksyy kilpailijan. Mutta sitä ajatusta en ymmärrä, että entisistä perheenjäsenistä pitäisi noin vain luopua ilman sen kummepaa syytä, kun uusi on tulossa.
Voi kultapieni!
Onneksi päätit kuitenkin kirjoittaa, olen tyytyväinen että sen teit! En millään tavalla tahtoisi että meidän kokemuksemme saisi sinut jollain lailla lukkoon. Ihan varmasti se pelästytti, totta kai. Ja koska niin samoilla viikoilla menimme, niin surumme kosketti varmasti erityisesti. Mutta, sinun ilosi ei ole minulta pois. En ole yhtään sen surullisempi vaikka kirjoittaisit mitä ihania raskausasioita blogiisi! Pystyn erottamaan kokemukset toisistaan enkä tunne katkeruutta. Ehkä kaipausta korkeintaan, mutta sekin helpottaa. Tiedän että olet pahoillasi puolestani vaikka et sitä joka kerta muistaisikaan blogikirjoituksissasi mainita. Mutta sinä olet yhä raskaana, teidän pikku Ruu on yhä tekemässä päivistänne onnellisia ja sinun kuuluu voida iloita tästä ajasta, kaikesta huolimatta. Olen äärettömän onnellinen puolestanne, kuten kaikkien muidenkin odottajien puolesta. Minulla kävi huono tuuri, mutta se ei tarkoita että kaikilla kävisi!
Elät ihanaa aikaa, jossa joka päivä ja viikko on erilainen ja kaikenlaista tapahtuu. Minä ainakin tahdon yhä lukea kuulumisiasi ja kaikkea sitä mitä raskaus sinussa myllertääkään. Vaikken saanutkaan pitää juuri tätä lapsenalkua, niin tiedän ja toivon että vuoroni tulee vielä.
Tämän pitkän ja sekavan kommentin tarkoitus oli välittää sinulle suuri ja lämpöinen halaus. Olet ihana ihminen, empaattinen ja kiltti, mutta älä anna muiden surujen kuluttaa omaa iloasi pois. Kiitos kun olet juuri tuollainen! Nauti raskaudestasi, se on sen arvoista. Et osaisi kirjoittaa blogissasi mitään mikä voisi saada oloni kurjemmaksi, päinvastoin, ilosi kohentaa omaakin oloani!
Sinirastaanpesä samoin olen minä käsittänyt tuon toksoplasmoosin riskin hyvin pieneksi. Enemmän juurikin jännitän sitä, miten varsinkin tuo nuorempi täysin hemmoteltu otus tajuaa hyväksyä uuden "kilpailijan".
Kiitos Anniina sanoistasi. Ei tosin ollut tarkoitus laittaa sinua lohduttamaan minua! Mutta oikeassa olet kuitenkin.
Meillä kotona oleilee sisällä kolme koiraa, ja kun viimeksi olin raskaana, niin kommentit "miten sitten koirien kanssa käy" tai "nyt teidän pitää kyllä laittaa niitä koiria vähemmäksi". ärsyttivät. Mikäli tämä raskaus nyt menee hyvin, niin olen ihan varma, että arki lemmikkien kanssa sujuu hyvin, niin kissat kuin koirat ymmärtävät kyllä aikanaan, että pikkuihmisen kanssa on oltava varovaisempi.
Ja kun kotona on lemmikkejä, eikä kumpikaan vanhemmista ole allerginen, niin todennäköistä on, ettei lapsellekaan kehity eläinallergiaa, näin totesi minulle eräs allergologi. Eli hyvillä mielin vaan vauvaa odottamaan, se on teidän vauvanne joka syntyy teidän perheeseenne. Mikäs sen kivempaa, että samaan perheeseen kuuluu myös lemmikkejä...
Cazze 8+2
Meillä on ollut kissa ja koira lasten syntyessä. Jo silloin kun pinnasänky ja vaunut olivat valmiina odottamassa vauvaa, kissalle opetettiin ettei niihin saanut mennä. Eikä mennytkään. Koirakin antoi vauvan olla ihan rauhassa esim. sitterissä. Kyllä vauva ja lemmikit yhdistelmä toimii =) paitsi jos vauva tulee allergiseksi niille, niinkuin meillä kävi. Silloinkin lemmikit muuttivat uusiin koteihin eikä edes ajateltu niiden lopettamista.
Blogisi on ehdottomasti E:n arvoinen! Käyppä kurkkaamassa :)
Lähetä kommentti