Kaupassa tuttavan kanssa perunalaarin edessä käyty keskustelu:
Tuttava: Moikka! Kuulin, että teitä saa onnitella.
Mies: Anteeksi mitä?
Minä: Niin siis mitä?
Tuttava: Niin siis, että saa siis onnitella, you know
Mies: Anteeksi mistä?
Minä: Niin juu, mutta siis mitä?
Tuttava: No onneksi olkoon, ensin avioliitto ja nyt sitten lopullinen vankeus.
Mies: *heh* Joo...
Minä: *heh* Niin...
Että näin... Todella rakentava keskustelu. Oltiin vaan niin yllättyneitä molemmat ja tuntu jotenkin niin ahdistavalta saada onnittelut joltain tutulta, jonka ei todellakaan pitäisi tietää mun raskaudesta mitään. Syyllinen keksittiin kyllä heti ja anoppi saikin kuulla mieheltä kunniansa. Vahingossa oli kuulemma lipsahtanut ja ei tule toistumaan (vaikea vaan uskoa tommosiin vahinkoihin...) Lisäksi äitini soitti ja kertoi kertoneensa ystävälleen, eli sekin sai sitten läksytystä osakseen. Mikä noita tulevia isoäitejä oikein vaivaa! Nyt ymmärrän, miksei välttämättä kannata kertoa läheisillekkään ennen kuin ollaan päästy näitten "riskiviikojen" yli. Ne läheiset kun ei välttämättä pidä suutaan kiinni. Ja nyt se ei ole meidän käsissämme ketkä kaikki tietävät ja miten pian. Sillä aivan kuten äitimme kertoivat luotettaville ystävilleen, kertovat nämä luotettavat ystävät vain ja ainostaan omille luotettaville ystävilleen. Ja pienet kun on piirit niin soppa on valmis.l Huoh.
Pikkuveljen syntymä
9 vuotta sitten
2 kommenttia:
Juu, äidit ja anopit on aivan loistavia informaation levittäjiä. Etenkin jos info on edes pikkuisenkaan sellaista, ettei sitä välttämättä tohtisi joka puolelle levitettävän.. itse huomasin sen etenkin silloin kun mentiin miehen kanssa vihille. Häät oli maistraatissa eikä ketään "päästetty" paikalle paitsi ne kaksi pakollista todistajaa. Sukulaisia ei kuitenkaan haluttu loukata, eli ajateltiin pitää koko juttu salassa siihen asti kun se on ohi. Anopille kuitenkin kerrottiin etukäteen, ja sen virheen jälkeen uutisen tiesi sitten kaikki, lähikaupan kassoista toisella puolen maata asuviin pikkuserkkuihin asti.. :) Vaikea kuitenkin kuvitella että nuo samat sukulaiset, jotka levittävät omien jälkeläistensä yksityisasioita, tykkäisivät siitä, jos nuoret itse tekisivät saman heidän asioistaan. Ehkä tuo on jotain vanhempien naisten kummallista logiikkaa :)
Juu kummallista logiikkaa kerrassaan. Ja ymmärrän kyllä, että ensimmäinen lapsenlapsi on heille ihan valtavan iso juttu. Sellainen minkä haluaa jakaa hyvän ystävänsä kanssa (sen luotettavan). Mutta kyllä meidän toiveita pitäisi myös noudattaa ja ennen kaikkea kunnioittaa.
Lähetä kommentti