Säteilyturvakeskus ja ensimmäinen neuvola

Eli ensimmäiset asiat ensiksi. Sain viikonloppuna hulppean ahdistuskohtauksen miettiessäni tuota aikaisemmin kertomaani säteilyjupakkaa. Siinä sitten vollotin miehen kainalossa, kunnes päätin tehdä asialle jotain. Lähtein säteilyturvakeskuksen kysymys-sähköpostiin viestin jossa tiedustelin tilannetta ja sitä, toimiko opettaja oikein. Vastaus tuli nopeasti ja poisti pahan mielen. Tässä lyhennettynä sisältö:

"Tietojemme mukaan kyseisessä ammattikorkeakulussa on opetuskäytössä
erittäin matala-aktiivisia lähteitä, joista ei oikein käytettynä ole vaaraa
henkilöstölle, opiskelijoille eikä myöskään sikiölle.
Tämän vuoksi ei ole ollut perusteltua asettaa erityisiä rajoituksia lähteiden käytölle
eikä raskaana oleville opiskelijoille. -- Vertailun vuoksi voi todeta, että luonnon taustasäteilystä saamme
saman suuruisen annoksen yhdessä tunnissa."

Ihana nykyteknologia ja sähköinen pikaviestintä! Helpotti hysteeristä oloa kummasti. Tosin itkuisuus ei johtunut pelkästään tuosta tapahtumasta... sunnuntaina meinasin itkeä söpöjen koiratarrojen takia. En yleensä ole mikään vollottaja ja en edes erityisemmin pidä koirista, joten kohtaus tuli hyvin yllättäen :) Kuka mä olen...

Ensimmäinen neuvola oli tänään. Täti oli supermukava ja tilanne rento. Luettavaa tuli paljon ja muutenkin tietoa tuli lisää (osa tosin kertausta, mutta mikäs se opintojen äiti olikaan). Kaupungissamme tarjotaan sekä nt-ultra että rakenne ultra. Lisäksi saa alkuraskauden ultran jos haluaa määrittää tarkat viikot! Aivan mahtavaa palvelua! Ja sitten tulee se mutta ja perkele. Paikan ainoa lääkäri joka tekee noita on aivan kauhea. En voisi ikinä kuvitella antavani se äijän ronkkia alapäätäni. No way. Se mies kolahtaa tosi lujaa mun hermoja vasten ja on käyttäytynyt aikaisemmin välinpitämättömästi ja inhottavasti. Että se niistä palveluista. Hemmetti. Neuvolatäti ymmärsi minua oikein hyvin ja kannusti menemään yksityiselle jos siltä tuntuu (en taida olla eka joka niin valitsee...). Sanoi tämän olevan minun raskauteni ja kehoni, ei kenenkään muun ja että päätökset ovat minun päätöksiäni. Heidän tulee niitä kunnioittaa. Oli kyllä kiva täti :) Varasin siis yksityiseltä alkuraskaudenultran. Se on kahden viikon päästä. Sinne asti pitäis jaksaa odottaa, tuntuu kauhean pitkältä ajalta. Niin neuvolassa selvisi myös, että olin käsittänyt puhelimessa viikot väätin (ihmettelinkin, että miten ne laskee sen niin eri tavalla kun mentiin niin takapakkia). Eli nyt kasassa on 7+2 eli ollaankin jo viikolla 8. Ou jee. Varhaisultra on siis viikolla 10. Eli ei kovin varhain. Mä tässä kokoajan pohdin että pitäiskö sitä kumminkin siirtää parilla viikolla niin, että vois tehdä sen nt-ultran sitten. Hmm. Ei osaa päättää. Vaakakupissa on malttamattomuus/paniikki siitä ettei siellä ketään ole ja toisaalta tieto siitä, että aika pian se nt-ultrakin on ja jos kaikki ultrat tehdään kerran yksityisellä niin rahaakin siihen menee jonkun verran. Pitää jutella miehen kanssa kun se tulee kotiin.

Säteilyvaara

Minulla on pakollisia fysiikanlaboratorioita. Viime viikolla koe-aiheenamme oli säteily. Tutkeimme siis säteilevän materiaalin säteilyvoimakkuutta ja vaimenemista. Ennen kokeen alkua sain jallitettua opettajan eristettyyn tilaan (vaati muuten hiukan odottelua ja väijymistä...) jossa sain kysyttyä onko säteilystä haittaa sikiölle. Nainen vilkuili kovasti vatsaani ja sanoi, että ei haittaa mutta jos haluat voit oman mielenrauhasi takia olla käsittelemättä säteileviä aineita. En tietenkään käsitellyt aineita, mutta osallistuin kokeeseen vaikkakin oloni oli epäilevä ja opettaja ei ollut mutinallaan saanut minua vakuutetuksi turvallisuudesta.

Kun pääsin kotiin alkoi minua todella harmittamaan osallistumiseni. Opettaja ei mielestäni ollut vakuuttavan kuuloinen ja kommentti mielenrauhasta jäi mietityttämään. Jos kerran mitään vaaraa ei ole niin miksi minun pitäisi olla käsittelemättä ainetta. Ja säteilyynhän nyt ei tarvi suoranaista kontaktia. Mulla oli epämiellyttävä olo asian suhteen jo ennen kokeen alkua ja jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt osallistua tai ainakin olisi pitänyt kysyessä varmistaa asia paremmin. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tuo nainen varmasti tiesi mitä puhui ja mittaamamme säteily määrät oliva hyvin pieniä, eli eivät varmasti haitallisia. Eihän se opettaja tietenkään olisi antanut minun osallistua jos asiasta olisi voinut olla vaaraa alkiolle/sikiölle.

Päätin joka tapauksessa, että tästä lähin jos minulla itselläni on epämiellyttävä olla jossain tilanteessa niin vihellän pelin poikki ettei jälkikäteen tarvitse kärvistellä tai katua. Nytkin voin vain todeta, että tein päätökseni osallistua kokeeseen ja sen kanssa mun on elettävä. Mä teen tällä hetkellä päätökset Pikku-Ruunkin puolesta joten mun kannattaa ehkä keskittyä niihin hiukan entistä tarkemmin.