Tein muutaman muutoksen blogiini. Uusi pohja on otettu sivulta Simply Fabulous Blogger Templates. Vaihdoin Neppa odottaa nimen uuteen, sillä enhän minä enää odota. Tai odotan tietysti kaikenlaista, ensimmäistä kääntymistä, askelta, sanaa ja vaikkapa ensimmäistä hoitopäivää (kauhunsekaisin tuntein tosin). Mutta en kuitenkaan odota enää vauvaa, joten nimen vaihto tuntui sopivalta. Jotain linkkejä ehkä hukkasin prosessin aikana.
Nuppu on muuten 3,5kk kypsässä iässä alkanut vierastamaan. Viimeiset neljä kertaa jonkun isovanhemman näkeminen on johtanut itkuun. Aluksi itku tuli jos mummu otti syliin, mutta tänään itkun sai aikaiseksi pelkkä juttelu ja katselu. Aina on heti rauhoittunut äidin tai isän syliin ja myöhemmin sitten hyväksynyt mummun ja papankin sylin. Muiden vieraiden kanssa ei ole tainnut ola samaa, mutta tämä johtuu varmaan siitä että isovanhemmat ovat *hieman* innokaita ottamaan Nuppusta syliin. Taitaa niiden vauhti olla neidille hieman liikaa. Pelottaa vaan, että jos tää tästä pahenee niin vaikeutuu kaikki vieraisilla käyminen hieman, eikä me enää ikinä päästä minnekkään kun ei voi jättää hoitoon... En mä ees tienny, että noin nuorena voi jo vierastaa. Jossain luki silti, että vierastaminen on älykkyyden merkki. Ehkä Nuppu on siis varsin älykäs. Vois käyttää sitä älyään ennemmin vaikka ympäri menemiseen tai johonkin muuhun mukavaan ja odotettuun kehitykseen.
Kehitystä on kyllä taas tapahtunut. Nykyään nauretaan usein, välillä oikein hekottaen. Se on kyllä ihan ihmeellisen ihana ääni. Sitä vois kuunnella vaikka kuinka kauan. Usein saan pikkuisen nauramaan puhaltelemalla vatsaan. Yritin yhtenä, oikein nauravaisena, päivänä kuvata videolle tätä ihmettä, mutta tulos ei ollut kovin hyvä. Videolla Nuppua ei vois vähempää mahaan puhaltelu kiinnostaa, oma nyrkki on paljon kivempi. Äiti sitä vastoin on lähes hysteerisen innostunut leikkimään, touhottaa, läpertelee ja lässyttää nolosti ja on melkein pyörtyä kaikesta siitä puhaltelusta. Ja kukaan ei varmasti usko, että juuri ennen kuin otin kameran esille, samainen leikki oli toistuvasti aivan mahdottoman hauska. Tolla lapsella on varmaan joku salainen missio nolata mut kaikissa mahdollisissa tallennettavissa hetkissä.
Leikkimatolla maatessa ollaan alettu tarraamaan siinä roikkuvia eläinparkoja jaloista. Äiti testasi tätä tartuntaa kala-helistimellä. Ja kappas! Niin vain neiti (ehkä 10 minuutin ihmettelyn jälkeen) tarras molemmin käsin fisuun kiinni ja yritti tunkea sitä suuhunsa. Ei ole vielä selkeästi nähnyt elokuvaa Nemoa etsimässä. Siinä opetetaan, että "Kala on kaveri, ei murkina." Noh tämän (äidin mielestä mahtavan) tempun Nuppu toisti useaan otteeseen. Kala parka oli inhottavan märkä ja kuolaisen niljakas harjoittelun jälkeen. No, one for all...
Mua on muuten alkanut jo ahdistamaan Nupun hoitoon laittaminen. Kauheasti mietittävää ja päätettävää. En oikein tiedä edes mitä hoitomuotoa kannatan. Ja nyt en viittaa mitenkään lähipäivinä puhuttaneeseen "taistoon" josta mm. Piuku kirjoitti blogissaan. En edes viitsi lähteä kommentoimaan tuota järjetöntä tapahtumaa, tulee vaan rumaa jälkeä ja hermon menetystä. Takaisin asiaan... itse olen ollut perhepäivähoidossa ja mies sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Päiväkodissa saattaisi hoitohenkilökunta olla ammattilaisempaa ja valvonta parempaa. Valvonnalla tarkoitan nyt hoitajien valvomista, ei lapsien valvontaa =) Eli siis perhepäivähoidossa voi olla vaikeampaa tietää mitä niiden seinien sisällä oikeasti tapahtuu, onko olot hyvät ja hoito asianmukaista. Etenkin kun Nuppu tulee olemaan niin kovin pieni hoitoon mennessään (n. 1v 2kk). Mutta toisaalta perhepäivähoidossa, pienessä ryhmässä, tuollainen pikkuinen toukka voisi pärjätä paremmin. Enkä tiedä kuinka paljon luotan kaupunkini päiväkoteihinkaan. Pitäisi selvittää mitä yksityinen päiväkoti maksaa ja onko sinne mahdollista päästä. Tai sitten pitäisi jäädä vielä vuodeksi kotiin ja lykätä koko hommaa, mutta kestäiskö pää sitäkään ja kuinka hankalaa koulun jatkaminen olisikaan kahden vuoden tauon jälkeen. Onhan tässä nyt vielä paljon aikaa miettiä. Kouluni alkaa syyskuussa ja tarkoitus olisi, että mies jäisi kesälomalle/isäkuukaudelle/hoitovapaalle loppuvuodeksi. Ollaan pistetty rahaa säästöön jotta tämä onnistuisi. Eli vuoden päästä Nuppu menisi vasta hoitoon. Mutta kai se on hyvä miettiä näitä ajoissa ja kai sitä paikkaa täytyy hiukan ennen tarvetta hakeakin.
Niin ja se imetys. Sen kanssa tapellaan vieläkin. On päiviä kun se ei onnistu lainkaan. En ymmärrä miksi tuo otus yrittää niin epätoivoisesti vierottaa itseään. Mutta nyt on taas ollut monta päivää niin, että hiukan kyllä kiukutellaan, mutta kumminkin suostutaan syömään. Välillä kun ei suostuta sitten niin millään. Sitten pitää yrittää pumpata ja syöttää pullosta. Tämä on vaan haastavaa kun lapsi itkee, äiti on tuskanhiestä märkä ja yrittää epätoivoisesti olla rauhallinen ja pumpata onnistuneesti tarpeeksi maitoa. Korviketta on siis joutunut antamaan muutaman kerran ja iltaisin annamme viimeisen syötön korvikkeena yleensä aina. En vaan enää väsyneenä jaksa tapella ja vääntää. Illat on alkanut muuten menemään mukavemmin. Nuppu on nukahtaa 21-22 vanhan 24-01 sijaan. Todella mukavaa! Herätyskin tapahtuu sitten aikaisemmin eli kahdeksan aikoihin, mutta sekin on vaan kiva. Toivotaan, että tämä jatkuisi. Toivoisin myös, että itse nukkuminen rauhoittuisi hieman. Se on semmosta pyörimistä, tutin suusta sylkemistä ja heräilyä. Sinnikkäästi laitan vaan tuttia takaisin niin kyllä siltä aina taju lähtee. Normaalisti syödään yöllä vain kerran, noin kello 04.
Mutta nyt olen "tuhlannut" päikky-aikaa blogiin jo vaikka kuinka. Jotain muutakin vois ehkä tehdä kun toinen nukkuu (miten ois syöminen...).
Nuppu on muuten 3,5kk kypsässä iässä alkanut vierastamaan. Viimeiset neljä kertaa jonkun isovanhemman näkeminen on johtanut itkuun. Aluksi itku tuli jos mummu otti syliin, mutta tänään itkun sai aikaiseksi pelkkä juttelu ja katselu. Aina on heti rauhoittunut äidin tai isän syliin ja myöhemmin sitten hyväksynyt mummun ja papankin sylin. Muiden vieraiden kanssa ei ole tainnut ola samaa, mutta tämä johtuu varmaan siitä että isovanhemmat ovat *hieman* innokaita ottamaan Nuppusta syliin. Taitaa niiden vauhti olla neidille hieman liikaa. Pelottaa vaan, että jos tää tästä pahenee niin vaikeutuu kaikki vieraisilla käyminen hieman, eikä me enää ikinä päästä minnekkään kun ei voi jättää hoitoon... En mä ees tienny, että noin nuorena voi jo vierastaa. Jossain luki silti, että vierastaminen on älykkyyden merkki. Ehkä Nuppu on siis varsin älykäs. Vois käyttää sitä älyään ennemmin vaikka ympäri menemiseen tai johonkin muuhun mukavaan ja odotettuun kehitykseen.
Kehitystä on kyllä taas tapahtunut. Nykyään nauretaan usein, välillä oikein hekottaen. Se on kyllä ihan ihmeellisen ihana ääni. Sitä vois kuunnella vaikka kuinka kauan. Usein saan pikkuisen nauramaan puhaltelemalla vatsaan. Yritin yhtenä, oikein nauravaisena, päivänä kuvata videolle tätä ihmettä, mutta tulos ei ollut kovin hyvä. Videolla Nuppua ei vois vähempää mahaan puhaltelu kiinnostaa, oma nyrkki on paljon kivempi. Äiti sitä vastoin on lähes hysteerisen innostunut leikkimään, touhottaa, läpertelee ja lässyttää nolosti ja on melkein pyörtyä kaikesta siitä puhaltelusta. Ja kukaan ei varmasti usko, että juuri ennen kuin otin kameran esille, samainen leikki oli toistuvasti aivan mahdottoman hauska. Tolla lapsella on varmaan joku salainen missio nolata mut kaikissa mahdollisissa tallennettavissa hetkissä.
Leikkimatolla maatessa ollaan alettu tarraamaan siinä roikkuvia eläinparkoja jaloista. Äiti testasi tätä tartuntaa kala-helistimellä. Ja kappas! Niin vain neiti (ehkä 10 minuutin ihmettelyn jälkeen) tarras molemmin käsin fisuun kiinni ja yritti tunkea sitä suuhunsa. Ei ole vielä selkeästi nähnyt elokuvaa Nemoa etsimässä. Siinä opetetaan, että "Kala on kaveri, ei murkina." Noh tämän (äidin mielestä mahtavan) tempun Nuppu toisti useaan otteeseen. Kala parka oli inhottavan märkä ja kuolaisen niljakas harjoittelun jälkeen. No, one for all...
Mua on muuten alkanut jo ahdistamaan Nupun hoitoon laittaminen. Kauheasti mietittävää ja päätettävää. En oikein tiedä edes mitä hoitomuotoa kannatan. Ja nyt en viittaa mitenkään lähipäivinä puhuttaneeseen "taistoon" josta mm. Piuku kirjoitti blogissaan. En edes viitsi lähteä kommentoimaan tuota järjetöntä tapahtumaa, tulee vaan rumaa jälkeä ja hermon menetystä. Takaisin asiaan... itse olen ollut perhepäivähoidossa ja mies sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Päiväkodissa saattaisi hoitohenkilökunta olla ammattilaisempaa ja valvonta parempaa. Valvonnalla tarkoitan nyt hoitajien valvomista, ei lapsien valvontaa =) Eli siis perhepäivähoidossa voi olla vaikeampaa tietää mitä niiden seinien sisällä oikeasti tapahtuu, onko olot hyvät ja hoito asianmukaista. Etenkin kun Nuppu tulee olemaan niin kovin pieni hoitoon mennessään (n. 1v 2kk). Mutta toisaalta perhepäivähoidossa, pienessä ryhmässä, tuollainen pikkuinen toukka voisi pärjätä paremmin. Enkä tiedä kuinka paljon luotan kaupunkini päiväkoteihinkaan. Pitäisi selvittää mitä yksityinen päiväkoti maksaa ja onko sinne mahdollista päästä. Tai sitten pitäisi jäädä vielä vuodeksi kotiin ja lykätä koko hommaa, mutta kestäiskö pää sitäkään ja kuinka hankalaa koulun jatkaminen olisikaan kahden vuoden tauon jälkeen. Onhan tässä nyt vielä paljon aikaa miettiä. Kouluni alkaa syyskuussa ja tarkoitus olisi, että mies jäisi kesälomalle/isäkuukaudelle/hoitovapaalle loppuvuodeksi. Ollaan pistetty rahaa säästöön jotta tämä onnistuisi. Eli vuoden päästä Nuppu menisi vasta hoitoon. Mutta kai se on hyvä miettiä näitä ajoissa ja kai sitä paikkaa täytyy hiukan ennen tarvetta hakeakin.
Niin ja se imetys. Sen kanssa tapellaan vieläkin. On päiviä kun se ei onnistu lainkaan. En ymmärrä miksi tuo otus yrittää niin epätoivoisesti vierottaa itseään. Mutta nyt on taas ollut monta päivää niin, että hiukan kyllä kiukutellaan, mutta kumminkin suostutaan syömään. Välillä kun ei suostuta sitten niin millään. Sitten pitää yrittää pumpata ja syöttää pullosta. Tämä on vaan haastavaa kun lapsi itkee, äiti on tuskanhiestä märkä ja yrittää epätoivoisesti olla rauhallinen ja pumpata onnistuneesti tarpeeksi maitoa. Korviketta on siis joutunut antamaan muutaman kerran ja iltaisin annamme viimeisen syötön korvikkeena yleensä aina. En vaan enää väsyneenä jaksa tapella ja vääntää. Illat on alkanut muuten menemään mukavemmin. Nuppu on nukahtaa 21-22 vanhan 24-01 sijaan. Todella mukavaa! Herätyskin tapahtuu sitten aikaisemmin eli kahdeksan aikoihin, mutta sekin on vaan kiva. Toivotaan, että tämä jatkuisi. Toivoisin myös, että itse nukkuminen rauhoittuisi hieman. Se on semmosta pyörimistä, tutin suusta sylkemistä ja heräilyä. Sinnikkäästi laitan vaan tuttia takaisin niin kyllä siltä aina taju lähtee. Normaalisti syödään yöllä vain kerran, noin kello 04.
Mutta nyt olen "tuhlannut" päikky-aikaa blogiin jo vaikka kuinka. Jotain muutakin vois ehkä tehdä kun toinen nukkuu (miten ois syöminen...).
