Tauko?

Taidan pistää blogin jäihin. Jotenkin en osaa enää kirjoittaa elämästämme. Tuntuu liian henkilökohtaiselta. Ehkä jos laittaisin blogin salasanan taakse, mutta mahtaisiko sitä sitten lukea kukaan. Toisaalta en ole varma onko sillä lukijamäärällä kuitenkaan mitään merkitystä ja lukeekohan tätä juuri kukaan nytkään. Tiedä noista.

Täällä ollaan opittu kääntymään ja saatu alas kaksi hammasta. istuminenkin onnistuu jo aika hyvin, mutta ei ihan ominvomin kuitenkaan. Muutamassa viikossa pienestä vauvasta tuli iso tyttö! Jokeltelua tulee jos jonkin moista. Vau-vau-va ja baa-baa-ba ovat yleisimpiä. Leuka on lähtenyt liikkeelle ja osallistuu tähän puheen tuottamiseen. On se vaan aivan mahtavan näköinen pakkaus uusine hampaan nysineen ja irvistyksineen. Ihana.

Kaikenlaista kommentoitavaa ja kerrottavaa periaatteessa olisi. Voisin kirjoittaa äiti ja anoppi suhteiden muuttumisesta oman vanhemmuuden myötä, tai omien isovanhempieni uudesta mahdollisuudesta. Olisi pelkoja lapsen kasvun, kehityksen ja ylipäätänsä olemassaolon suhteen. Pohdintoja asuinmuodosta ja kaksion riittävyydestä (riittämättömyydestä). Löytyisi täältä ajatuksia itsensä hukkaamisen tunteista ja toisaalta kaiken loksahtamisesta paikoilleen, parisuhteesta, vapaa-ajasta (?), tyytyväisyystasosta, lähestyvästä koulusta ja lapsen hoitoon laittamisesta, lapsiluvusta ja kaiken sovittamisesta tähän yhteen elämään.

Mutta en tiedä. Saattaa olla, että nämä ovat hyvästit hetkeksi aikaa.