Neppa Testaa

Eli tein eilen illalla uuden testin jonka mieheni ystävällisesti haki minulle. Testi näytti välittömästi plussaa (tottakai), mutta olin kyllä niin huojentunut ja iloinen. Jee mä oon rakas raskaana! Ja mies ihmettelee päätään pyörittäen, että veikö tämä raskaus viimeisenkin valon pilkahduksen mikä päässäni liikkui :D Tässä kuva eilisestä testistä (28.1.2008):


Ja laitetaan nyt sitten se ensimmäinen testi (tai itse asiassa toinen testi, ihan eka näytti jonkun haamujen haamun) (20.1.2008):

Eli plussiaha nuo ovat. On muuten hankalaa saada järkevä kuva testistä (kuten myös Rakas Nuppunen -blogissa todettiin). Tuo ensimmäisen testin kuva on parempi, kun sen kanssa jaksoin vääntää. Eilisestä vaan räpsäsin, mutta siinä tuo viivakin oli hirveästi tummempi.

Ihmettelin eilen keskenmenoriskejä. Sivustolle eksyin Käiverön odotusta -blogin kautta. Tajusin yht´äkkiä, että olen miettinyt nuo riskit ja prosentit aivan väärin päin! 3-5 rv (tähän siis itse sijoitun) on 80% selviytymismahdollisuus loppuraskauteen. Se on todella paljon. Tuli luottavaisempi olo. Suuri osa raskauksista etenee normaalisti loppuun asti. 80% tuntuu oikein mukavalta prosentti määrältä. Kyseisenä aikana on kuitenkin 8% riski sille, että sikiö kuolee kohtuun ja siis 20% kokonaisuudessaan sille, että jokin menee vikaqan. Onhan toki 8% /20% "paljon" kun huomioi asiayhteyden. Eli ikäviä asioita voi toki tapahtua, mutta kyllä se epätodennäköisempää kuitenkin on.

Odottelen vieläkin oireita. Toivoisin kovasti saavani edes jotain selvää. Sen verran olen huomannut, että illalla iskee paha olo jos en syö tasaisesti. Eli minulla taitaa aamupahoinvointi ollakkin iltapahoinvointia.

Puhelin soitto vanhemmille

Peruin eilen illalla kaikki lupaukseni pitää tämä asia salassa... En voinut olla kertomatta äidilleni. Oli todella ihanaa kertoa ja kuulla toisen iloiset ja onnelliset reaktiot. Äiti halusi äkkiä päästä kertomaan isälleni, joten lopetimme puhelun (noin puolen tunnin keskustelun ja ihastelun jälkeen). Äitini oli mennyt olohuoneeseen ja todennut isälle, että onpa erikoinen päivä. Isäni oli heti huudahtanut "Neppa on raskaana". En käsitä mistä se sen arvas! Ei äitikään ollut arvannut mitään meidän yrityksestämme. Isä soitti vielä onnitellakseen ja oli ihan haltioissaan hänkin. Ilokseni kumpikaan ei millään tavalla kyseenalaistanut tätä ajankohtaa. Kumpikaan ei edes ottanut koulua puheeksi. Ja kun minä otin niin molemmat totesivat, että heidän mielestään olen aivan oikean ikäinen ja tämä on juuri sopiva aika esikoiselle. Ei se koulu sieltä mihinkään katoa. Ja äiti huomautti vielä käyneensä itse koulunsa kolmen pienen lapsen äitinä. Olen siis todella tyytyväinen, että kerroin heille. Tosin vannotin heidät lupaamaan ettei muille sukulaisille vielä kerrota! Veljilleni haluan kertoa ennen muita sukulaisia. Siitä tulee hauskaa! Miehen vanhemmat eivät vielä myöskään tiedä. Appiukko käsittääkseni jo odottaa lastenlapsia ja uskoisin anopinkin suhtautuvan asiaan iloisesti. Jotenkin enemmän jännittää tuo anopille kertominen kuin edes omalle äidille. Äitini ilosta olin kuitenkin niin varma kuin saattaa.

Tänä aamuna, varmaan tuon eilisen puhelinsoiton takia , iski hirveä epävarmuus siitä jos en olekaan raskaana. Jos tekemäni testi oli viallinen. Tein vain sen yhden testin missä näkyi se haalea viiva. Jos tulkitsin väärin, jos se haalea viiva oli liian haalea tai vääränlainen muuten vaan. Mitä jos uskottelin vanhemmilleni mahtavan ilon, vaikken edes ole raskaana. Aivan järjettömiä ajatuksia, tiedän! On vain niin vaikea uskoa, että tämä raskautuminen ylipäätänsä kävi näin helposti (eli kolmannella yk:lla). Soitin miehelleni että hakee testin mulle jos ehtii. Se hieman ihmetteli taas mun touhotusta mutta lupasi käydä apteekissa.

Olisi ehkä helpompi olla jos olisi enemmän oireita. Saattaisin olla hetken ihan tyytyväinen jos saisin aamupahoinvointia. Tai rinnat kipeytyisivät. Välillä noita rintoja (etenkin vasenta...) vihloo hieman mutta siinä kaikki. Jano on vieläkin kovempi kuin normaalisti ja seurauksena myös vessassa käyntien määrä on kasvanut. Vihlontoja ja jomotuksia alavatsassa on silloin tällöin, enimmäkseen iltasella. Mutta siinähän ne oireet sitten olikin.

Cazze blogista Käiverön odotusta ja Aada blogista Rakas nuppunen ovat molemmat hihkaisseet olevansa samoilla viikoilla kuin minä. Mukava saada vertaistukiluettavaa. Iloista odotusta kaikille!

Tässä sitä nyt sitten ollaan!

Elämäni ensimmäinen blogi saa juuri nyt alkunsa. Elämäni ensimmäinen raskaus on saanut alkunsa jo joitakin viikkoja sitten. Kovin on jännittävää ja ihmeellistä.

Kun sunnuntaina 20.1 testiin piirtyi haalea viiva kontrolliviivan viereen, olimme kerrassaan kummastuneita. Suuria tunteenpurkauksia emme kokeneet, lähinnä vain ihmetystä ja ehkä jopa lamaantuneisuutta. Älkää nyt käsittäkö väärin. Tulos oli ja on mitä toivotuin! Kolmannella yrityskierrolla tärpännyt ihme on meille todellakin tervetullut. Ja kyllä minä sen jollain tavalla tunnuin etukäteen tietävänkin. Ala-vatsaa vihloi välillä molemmilta puolilta, jano oli koko ajan käsittämätön, alavatsa oli myös turvonnut.

Tänään soitin neuvolaan. Se tuntui kummalliselta, mutta todella mukavalta!

Mies tuli kotiin, pitää mennä kertomaan neuvolasoitosta!