Sisälläni kasvavaa yksilöä olemme alkaneet kutsumaan Pikku-Ruuksi. Nimi sai alkunsa kun katselimme juttua kaksoslasten kenguruhoidosta. Kengurusta tuli luonnollisesti mieleen Nalle Puhista tuttu Ruu ja niin se nimi sitten vakiintui käyttöön. Tai paljonko nyt viikossa voi mikään vielä vakiintua, mutta kuitenkin :)
Olen kuurannut tänään kylpyhuonetta ja todennut, että se tila tarvitsisi remontin. Siihen menee vaan aika monta tonnia rahaa. Todella harmillista. Parempi se kuitenkin on tehdä ennen kuin tila menee pilalle ja on liian myöhäistä, sekä tolkuttoman kallista. Saan todennäköisesti ennakkoperintöä isältäni lähiaikoina, ehkä siitä voisi yrittää lohkaista osan noihin kustannuksiin. Ärsyttää vaan kun meillä on kaikki muutkin remontit hiukan vielä vaiheessa. Listat puuttuu ja keittiöstä valolistat jne. Pientä säätöä, mutta niin aikaa vievää ja kuluttavaa kumminkin. Lisäksi haluaisin tehdä tasoitustyöt kunnolla ja maalata makkarin seinät uudelleen. Tosin taidan odottaa siihen, että Pikku-Ruun saapuminen on lähempänä/varmempaa. Olen jo ihastellut erilaisia tapettikuvia ja suunnitellut jo kaikkea hassua ja hauskaa sisustuksellisesti (joku voisi käskeä minua ottamaan rauhallisesti ja palaamaan takaisin maanpinnalle...). Olemme päättäneet asua Pikku-Ruun syntymänkin jälkeen tässä kaksiossamme. Pidämme kuitenkin tästä asunnosta ja sijainnista. Lisäksi makuuhuoneemme on todella tilava, joten kyllä tänne vauvan kamppeetkin mahtuu. Lisäksi tupla tai tripla määrä lainaa ei houkuttele.
Neuvola mietityttää minua. En tiedä pitäisikö miehen tulla mukaan jo ensimmäisellä kerralla? Toisaalta olisi kiva, että hän voisi olla ihan alusta asti tiiviisti mukana ja ehkä kysellä omia kysymyksiään jo heti nyt. Toisaalta jos siellä on ekalla kerralla vain minun terveystarkastus niin onkohan toisen sen takia kannattavaa olla pois töistä. "Anteeksi, mutta en tule aamulla töihin sillä menen katsomaan kun vaimoani punnitaan..." Mutta jos siellä onkin jotain tärkeää... Ja toisaalta koko homma hiukan jännittää mua joten voisi olla mukava, että mukana ois tuki ja turva. Mutta sitten taas toisaalta voisi olla mukava luoda jonkinlainen suhde siihen neuvolatätiin ihan rauhassa, ilman että mies häiriköisi omilla kysymyksillään. Hmm... Kinkkistä kerrassaan, onneksi on vielä aikaa miettiä asiaa.
Pikkuveljen syntymä
9 vuotta sitten
8 kommenttia:
Kiitos tapettilinkistä, surffasin nyt vaikka kuinka kauan siellä sivuilla miettimässä, mitä haluaisin käiverön huoneeseen. Ehkäpä jotakin neutraalia eikä niin vahvasti vaaleanpunaista tai -sinistä, voispa sitten aloittaa rempan jo hyvissä ajoin ennen syntymää... Mies käskee minun rauhoittua ja odotella, ja oikeassahan kai onkin. Mutta tämä suunnittelu on niin kivaa...=)
Olet ihan oikeassa, suunnittelu on todella kivaa! Mä en itse oikein ole mikään vaaleanpunaisen ystävä. Meillä tää makkari on tämmönen sinertävä joka tapauksessa eli varmaan samoilla linjoilla mennään sitten Pikku-Ruun nurkkauksen kanssa sukupuolesta huolimatta.
Oih, mä en kans meinannut enää päästä tapettimaailmasta ulos kun aloin niin haaveilemaan! :) Aivan ihania tapetteja, boordeja ja muitakin lastenhuoneen sisustusjuttuja! Meilläkään ei mies niin hirveesti intoile vielä näistä lastenhuoneen jutuista, mutta odottais vaan, pian se alkaa itsekin... :D
Tuosta neuvolasta, se on tietysti jokaisen oma päätös, mutta me ollaan keskustelujen jälkeen ratkaistu asia siten, että menen yksin ainakin ekalle kerralle. Monet sanovat että siellä on kyllä paljon tärkeitä juttuja jotka koskevat miestäkin ja varmasti niin, mutta voin sitten sopia neuvolatädin kanssa erikseen jonkun kerran jos tahtoo miehenkin kanssa jutella. Mä en näe sitä hirveen mukavana tilanteena että mies istuu ihmettelemässä kun mua punnitaan ja arvioidaan :) Ultriin hän on toki tervetullut, ja vaikka joskus neuvolaankin kuuntelemaan sydänääniä, mutta muuten mä luulen että se on ihan mun juttu.
Joo meilläkään mies ei vielä tollasista intoile. Yrittää hellästi tyynnytellä muakin :)
Ja kai se totta on, että se mies hieman turha siellä ekassa neuvolassa on. mutta mä haluun sen kyllä mukaan joihinkin neuvoloihin. Mikäli itse tahtoo osallistua. Ja ultriin tottakai.
Onnittelut raskaudesta! Minun mielestäni miehen kannattaisi tulla mukaan nimenomaan sille ensimmäiselle neuvolakäynnille, myöhemmillä ei niin väliä. Ensimmäisellä kerralla kun käydään koko kuviota enemmänkin läpi ja meillä ainakin puhuttiin paljon myös parisuhteesta, raskauden vaikutuksesta äitiin ja isään yms. Seuraavilla kerroilla se on enemmän sitä tulevan äidin mittailua ja voinnin seuraamista.
Hehe, kiitos Tiitu kertomastasi. Nyt menin taas ihan sekaisi, että mitä pitäis tehdä :) Ei vaan, oikein hyvä kuulla mielipiteitä ja kommentteja!
Mukavaa kuulla, että tekin mietitte kannattaako miehen tulla neuvolaan ja mitkä kerrat olisivat hyviä. Meidän odotuksessa oli hyvä ratkaisu, että alkuraskaudesta mies oli neuvoloissa mukana heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Itse koin, että näin hän pääsee heti mukaan raskausihmettelyyn. Raskauden puolen välin jälkeen hän ei ole enää ollut mukana, sillä neuvolakäynnit ovat olleet pääosin vain mittailuja. Olemme sopineet, että hän vielä tulee johonkin neuvolaan mukaan ennen laskettua aikaa, näin voimme jutella vielä kerran esim. parisuhteesta vauva-aikana. Neuvolan ollessa tuttu paikka voi myöhemmin hänen olla helpompi mennä mahdollisesti lapsen kanssa kaksintaankin.
Ultriin kannataa ehdottomasti tulevan isän tulla mukaan. Ainut minkä me koimme hieman omituiseksi oli omalla neuvolalääkärillä käynnit, joissa myös ultrattiin. Miehelle ei ollut mitään järkevää paikkaa huoneessa, paitsi hänelle osoitettu tuoli, josta suurinpiirtein ainut mitä hän näki oli jalkovälini. Onneksi hän päätti kuitenkin siirtyä viereeni seisomaan ja näki siitä hyvin näytölle, mistä Pomposemme hänelle vilkuttelikin. Onneksi synnytyssairaalan ultraushuone oli mietitty niin, että mies sai olla lähellä vieressäni ja saimme yhdessä katsoa ultrakuvaa.
Mieheni ja minun kokemuksia neuvoloista ja ultrista voit käydä kurkkaamassa blogissamme.
Kiitos vinkeistä. Olen itseasiassa Pompon odotusta seurannutkin! Täytyykin palata vielä uudelleen lukemaan neuvola-asioihin liittyviä tekstejä.
Lähetä kommentti