Tieto lisää tuskaa...

Olen tässä miettinyt tätä raskaaksi tulemisen yrittämistä ja raskaana olemisen alkua. Usein sanotaan että tieto lisää tuskaa, mutta tässä asiassa kyllä tietämättömyyskin aiheuttaa kovia tuskan hetkiä. Koko raskausasia on minun luonteelleni jotenkin hankala. En juurikaan tunne voivani vaikuttaa raskauteen: siihen milloin se tapahtuu (mikäli tapahtuu) ja jos se tapahtuu niin jatkuuko se (ja kuinka kauan), onko lopputulos terve ja niin edelleen. Yhtä tietämättömyyttä. Siis tuskaa. Pitää luovuttaa uskon ja toivon varaan elämänsä suurin ja tärkein asia. Tuntuu aika pelottavalta kun on kuitenkin yleensä tottunut vaikuttamaan elämänsä suuriin asioihin ja niiden lopputuloksiin.

viime päivinä on vihlonut välillä oikealta ja välillä vasemmalta puolelta. Toisinaan samaan aikaan. Eilen poltteli myös keskeltä hetken, onneksi se meni ohi. Keskenmenon pelko koputtelee takaraivossa, vaikka mitään realistista syytä siihen ei ole. Vain tilastolliset syyt. Tästä pääsemme tuohon vanhaan totuuteen - tieto lisää tuskaa. Kaikki ne tunnit, jotka olen käyttänyt internetin syövereitä selaillen, vain voimistavat kaikkia mahdollisia pelkoja. Ei kaikesta tarvitsisi tietää prosentteja, todennäköisyyksiä ja pahimpia mahdollisia tapauksia. Varsinkin kun esim. tuohon keskenmenoon en voi juurikaan vaikuttaa. Ennen on tainnut odotusaika olla huolettomampaa? Lasta ollaan kasvatettu "siinä sivussa", ilman järjettömiä määriä tiedon etsintää, lukemista ja vertailua. Ollaan oltu vailla listoja asioista joita ei saa tehdä tai joita pitää tehdä, sekä asioista joita ehkä on hyvä välttää tai harjoittaa kohtuudella. Ja kappas, lapset ovat silloinkin syntyneet suurimmilta osin terveinä.

Ja sitten se kaikkein stressaavin tieto: stressaaminen odotusaikana ei ole hyväksi!
...voi auta armias...