Peruin eilen illalla kaikki lupaukseni pitää tämä asia salassa... En voinut olla kertomatta äidilleni. Oli todella ihanaa kertoa ja kuulla toisen iloiset ja onnelliset reaktiot. Äiti halusi äkkiä päästä kertomaan isälleni, joten lopetimme puhelun (noin puolen tunnin keskustelun ja ihastelun jälkeen). Äitini oli mennyt olohuoneeseen ja todennut isälle, että onpa erikoinen päivä. Isäni oli heti huudahtanut "Neppa on raskaana". En käsitä mistä se sen arvas! Ei äitikään ollut arvannut mitään meidän yrityksestämme. Isä soitti vielä onnitellakseen ja oli ihan haltioissaan hänkin. Ilokseni kumpikaan ei millään tavalla kyseenalaistanut tätä ajankohtaa. Kumpikaan ei edes ottanut koulua puheeksi. Ja kun minä otin niin molemmat totesivat, että heidän mielestään olen aivan oikean ikäinen ja tämä on juuri sopiva aika esikoiselle. Ei se koulu sieltä mihinkään katoa. Ja äiti huomautti vielä käyneensä itse koulunsa kolmen pienen lapsen äitinä. Olen siis todella tyytyväinen, että kerroin heille. Tosin vannotin heidät lupaamaan ettei muille sukulaisille vielä kerrota! Veljilleni haluan kertoa ennen muita sukulaisia. Siitä tulee hauskaa! Miehen vanhemmat eivät vielä myöskään tiedä. Appiukko käsittääkseni jo odottaa lastenlapsia ja uskoisin anopinkin suhtautuvan asiaan iloisesti. Jotenkin enemmän jännittää tuo anopille kertominen kuin edes omalle äidille. Äitini ilosta olin kuitenkin niin varma kuin saattaa.
Tänä aamuna, varmaan tuon eilisen puhelinsoiton takia , iski hirveä epävarmuus siitä jos en olekaan raskaana. Jos tekemäni testi oli viallinen. Tein vain sen yhden testin missä näkyi se haalea viiva. Jos tulkitsin väärin, jos se haalea viiva oli liian haalea tai vääränlainen muuten vaan. Mitä jos uskottelin vanhemmilleni mahtavan ilon, vaikken edes ole raskaana. Aivan järjettömiä ajatuksia, tiedän! On vain niin vaikea uskoa, että tämä raskautuminen ylipäätänsä kävi näin helposti (eli kolmannella yk:lla). Soitin miehelleni että hakee testin mulle jos ehtii. Se hieman ihmetteli taas mun touhotusta mutta lupasi käydä apteekissa.
Olisi ehkä helpompi olla jos olisi enemmän oireita. Saattaisin olla hetken ihan tyytyväinen jos saisin aamupahoinvointia. Tai rinnat kipeytyisivät. Välillä noita rintoja (etenkin vasenta...) vihloo hieman mutta siinä kaikki. Jano on vieläkin kovempi kuin normaalisti ja seurauksena myös vessassa käyntien määrä on kasvanut. Vihlontoja ja jomotuksia alavatsassa on silloin tällöin, enimmäkseen iltasella. Mutta siinähän ne oireet sitten olikin.
Cazze blogista Käiverön odotusta ja Aada blogista Rakas nuppunen ovat molemmat hihkaisseet olevansa samoilla viikoilla kuin minä. Mukava saada vertaistukiluettavaa. Iloista odotusta kaikille!
Tänä aamuna, varmaan tuon eilisen puhelinsoiton takia , iski hirveä epävarmuus siitä jos en olekaan raskaana. Jos tekemäni testi oli viallinen. Tein vain sen yhden testin missä näkyi se haalea viiva. Jos tulkitsin väärin, jos se haalea viiva oli liian haalea tai vääränlainen muuten vaan. Mitä jos uskottelin vanhemmilleni mahtavan ilon, vaikken edes ole raskaana. Aivan järjettömiä ajatuksia, tiedän! On vain niin vaikea uskoa, että tämä raskautuminen ylipäätänsä kävi näin helposti (eli kolmannella yk:lla). Soitin miehelleni että hakee testin mulle jos ehtii. Se hieman ihmetteli taas mun touhotusta mutta lupasi käydä apteekissa.
Olisi ehkä helpompi olla jos olisi enemmän oireita. Saattaisin olla hetken ihan tyytyväinen jos saisin aamupahoinvointia. Tai rinnat kipeytyisivät. Välillä noita rintoja (etenkin vasenta...) vihloo hieman mutta siinä kaikki. Jano on vieläkin kovempi kuin normaalisti ja seurauksena myös vessassa käyntien määrä on kasvanut. Vihlontoja ja jomotuksia alavatsassa on silloin tällöin, enimmäkseen iltasella. Mutta siinähän ne oireet sitten olikin.
Cazze blogista Käiverön odotusta ja Aada blogista Rakas nuppunen ovat molemmat hihkaisseet olevansa samoilla viikoilla kuin minä. Mukava saada vertaistukiluettavaa. Iloista odotusta kaikille!
2 kommenttia:
Olen aivan samaa mieltä, vertaistuki on aivan mielettömän tärkeää! Olipa kiva että löysimme toisemme kaikki kolme :)
Hienoa että soitit vanhemmillesi! Olivat varmasti onnessaan. Äitini sanoikin kun kerroin heille, ettei hyviä uutisia kuule tässä maailmassa koskaan liikaa, ja niin se varmasti on! Minä kerroin jo molemmille pikkuveljillenikin (iältään 21 ja 15 -vuotiaita), ja tulevat enot ovat onnesta ihan yhtä sekopäisinä kuin tulevat isovanhemmatkin :)
Hih, ihan sama juttu mulla tuon anopin kanssa, en oikein tiennyt etukäteen miten hän suhtautuisi! Oli onnellinen joo, mutta kyllä sieltä tuli niin kummiakin kommentteja että huhhuh... Niistä ehkä lisää joskus myöhemmin.
Ja hei, plussa on aina plussa! Negatiivinen tulos voi valehdella mutta plussa ei. Kuten ehkä tuolta Nuppusen puolelta luit, niin tein itse 5 testiä peräkkäisinä päivinä kun en meinannut uskoa ;) Mutta tulos ei muuttunut haaleanvaaleasta viivasta kuin tummemmaksi viivaksi.
Pahoinvointi on minulla 90% ajasta ihan siedettävää, mutta pari tosi pahaa päivää on ollut. Ja rinnat ovat olleet niin kipeät, etten yli kahteen viikkoon ole saanut nukuttua kunnolla... Joten ei kannata rintakipuja toivoa :) Ei ole hääviä!
Tein juuri uuden testin ja yllättäen plussa siitäkin tuli! Ja oli kyllä tummempi viiva. Hassua, että voin olla sun pahoinvoinnista kateellinen :) Ihmeellinen tämä raskaana olevan naisen ajatusten juoksu. Käynpä nyt samalla kommentoimassa blogiasikin
Lähetä kommentti