Eilen oli ensimmäinen työpäivä kesätyöpaikassani. Työ vaikuttaa todella lupaavalta ja erittäin haasteelliselta. Ensimmäinen päivä oli jännittävä ja lisää jännitystä päivään tuli hieman ennen ruokatuntia. Vessassa käydessäni huomasin, että olin vuotanut rusehtavaa verta. Tiedän, että tällaiset tuhrut ovat normaaleja, mutta kamalalta se silti tuntui. Varsikin kun tämä oli ihan uusi juttu. Päätin soittaa ruokatunnilla neuvolaan, jotta kiltti täti voisi rauhoitella vauhkoa ensiodottajaa. "Olen tämän ja huomisen päivän koulutuksessa" -kiltti täti sanoi puhelinvastaajassa. Jotenkin olin niin luottanut neuvolan apuun, että menin ihan tolaltani ja soitin itkukurkussa miehelleni. Hän käski soittaa yksityiselle tai jonnekkin.
Lähdin siis ensimmäisenä työpäivänä ruokailun jälkeen lääkäriin. Ei ihan ihanteellisin aloitus kesätöille. Onneksi on mukavan tuntuiset esimiehet ja liukuvat työajat. Hiukan kaunistelin kyllä lähdön syytä, kun en halunnut alkaa sille miehelle vuodoistani puhumaan. Matkalla lääkäriin vastaan tuli hirveä määrä lastenvaunuja. Oli kyllä todella työn takan pitää isoimmat kyyneleet poiss poskilta. Sitä vaan niin pelkää, että ultran kuvaruudulla ei ole mitään liikettä, ei lainkaan eloa.
20 minuuttia ja 80 euroa myöhemmin palasin hyvillä mielin takaisin töihin. Sydän löi ja liikkeitä näkyi hyvin. Kaikki siis kunnossa, eikä mitään näkyvää syytä missään. Lääkäri kehotti menemään seuraavalla kerralla äippäpolille tai jonnekkin päivystykseen. Hän ei normaalisti kuulemma edes tee muita kuin alkuraskauden ultria ja ihmetteli kovasti, että minut oli pistetty hänelle. Ei kuulemma pystynyt katsomaan muuta kuin ihan perusjutut, sillä kokemusta/taitoa ei löytynyt (löytyi kuitenkin taitoa laskuttaa joka tapauksessa täysi hinta...). Jos huoli ei olisi ollut kova ja helpotus suuri, niin olisi kyllä ottanut päähän tommonen rahastus. Mutta tosissaan ei minulle tullut paniikissa edes mieleen soitella mihinkään päivystykseen. Pitää ottaa selvää noista numeroista jne. ennen kuin tarvetta sellaisille tulee.
Eli hormonien ja työjännityksen myötä päästiin aikamoiseen paniikkiin aika pienestä jutusta. Pääasia kuitenkin, että kaikki on siis kaikki hyvin.
Pikkuveljen syntymä
9 vuotta sitten
4 kommenttia:
Täällä Tampereella äitiyskorttiin merkittiin äitiyspolin numero ja neuvolan terkka sanoi, että siihen voi soittaa milloin tahansa, kun ei saa omaa neuvolaa kiinni. Ja kuulemma vaikka keskellä yötä ja vaikka kuinka omituisesta asiasta. Että sinne siis saa soittaa, vaikkei olis vielä synnyttämään menossa moneen kuukauteen.
täällä turussa taas äippäpolille saa soittaa vko 22+0 jälkeen. kylläpä vaihtelee paikkakunnittain!!! siihen asti pitää pärjätä päivystyksen kanssa.
Huhhuh, onneksi kaikki on hyvin! Hurja summa, mutta mitä sitä ei mielenrauhan vuoksi tekisi...
Onnea ja menestystä kesätöihin! :)
Onneksi kaikki hyvin. Monien tuhrujen säikyttämäksi joutuneena voin hyvin arvata, minkälainen pakokauhu ehti hiipiä päälle. Lieköhän sinullakin istukka osittain kohdunsuulla, tai sitten vaan joku muu limakalvon verisuoni tihruttaa hiljalleen.
Lähetä kommentti