keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Sokeri

Tänään tuli ne pissatestin tulokset. Sokerit plussalla ja verta virtsassa. Tulehduksia ei ollut, eikä mitään muuta vastaavaa. Huomenna menen sokerirasitukseen, mikä tarkoittaa sitä, että tänään ei saa kahdeksan jälkeen syödä mitään. Tuota veren löytymistä ne ei pitäneet minään.

Olo on ollut väsynyt, ahdistunut ja itkuinen. Sokerirasitustestin ajanvaraus tuntui ylitsepääsemättömän isolta ja rasittavalta tehtävältä. Itkeskelin sitä sitten äidilleni puhelimessa. Sillä on varmaan ollut mukava työpäivä kun tytär soittaa heti aamulla itkua vääntäen... Olen silti tänään oivaltanut, että me emme mieheni kanssa koskaan voi olla "vain kipeitä". Meidän molempien äidit ovat sairaanhoitajia ja me molemmat olemme pienestä pitäen oppineet analysoimaan ja diagnosoimaan jokaista pientäkin kolotusta. Ei voi olla vain väsynyt tai alakuloinen, kaikella täytyy olla joku suurempi merkitys. Että sinäänsä ei ihme jos alkaa hiukan ahdistamaan. Tänäänkin olen puhunut mieheni kanssa neljästi puhelimessa, äitini on soittanut minulle kolmesti ja anoppinikin kanssa ehdein keskustella hyvän tovin. Kaikki puhelut ovat käsitelleet enemmän tai vähemmän olotilaani, stressitasoani ja asioita joita minun pitäisi/ei pitäisi tehdä. Sanoinkin äidilleni, että he anoppini kanssa rakastavat minut rikki. Koittavat niin kovasti korjata ja parantaa, että sairaaksihan tässä tulee =) Tältäkin kantilta se Tallinnan-reissu tulee hyvään väliin. On mukava päästä hiukan tuulettumaan ja olemaan rauhassa.

Loppuun täytyy lisätä vielä, että olen aivan äärettömän kiitollinen äidistäni ja anopistani, sekä kaikista muista ympärillämme olevista ihmisistä. On ihanaa ja tärkeää tietää, että me emme mieheni kanssa ole yksin näiden asioiden kanssa. Lisäksi on lohduttavaa tietää, että ympärillämme on rakastavia ja välittäviä ihmisiä jotka kyllä huomaavat jos asiat alkavat luisua väärään suuntaan, vaikka itse ei edes huomaisi. Ei tarvitse pelätä tippumista, joku kyllä ottaa kiinni. Turvaverkot ovat aivan älyttömän tärkeitä enkä edes haluaisi tulla toimeen ilman näitä ihmisiä ympärilläni.

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Toivottavasti olisi vain väärä hälytys sokereista, jospa vaikka edellisenä päivänä syödyt herkut vaikuttaisivat? Ja jos nyt sattuu rasituksessakin arvot olemaan koholla niin onneksi raskausdiabetekseen on hyvät (ja helpot) hoidot. Nautihan lomasta Tallinnassa eläkä stressaa. Jaksuja sinulle <3

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on molemmissa raskauksissa ollut paastoverensokeri rasituksessa koholla. Ei se mikään maailmanloppu ole. Yleensä raskausdiabetes hoituu ruokavaliolla eikä kaikki sokerivauvat ole mitään jättiläisiä. Omani ovat olleet syntyessään alle kolmikiloisia. Oon myös itse menossa ensi viikolla sokerirasitukseen. Eikä sokeri virtsassa välttämättä edes tarkoita raskausdiabetestä.

Hyvää Tallinnan matkaa!

Cazze kirjoitti...

No höh, toivottavasti nuo sokeriarvot ovat väärä hälytys. Isosiskollani puhkesi raskausaikana diabetes, minulla ei onneksi vielä (koputtaa puuta), mutta siksi itsekin nyt kyttään noita sokereita aika tiuhaan. Tulehan kertomaan kuulumisia piakkoin.

Anonyymi kirjoitti...

Blogissani on sinulle huomionosoitus :)