Neuvola oli maanantaina ja se oli taas aika turha tapaus. Painosta valitti, mielestäni ihan turhaan sillä sitä on tullut n. 6 kg raskauden aikana. Ei sen pitäis nyt vielä ihan liikaa olla. Arvot oli kunnossa ja sydänäänet löytyi nopeasti. Pulssi pikkuisella huiteli 140 ja 150 välillä. Hiukan taisi kuuntelu Pikku-Ruuta harmittaa, kun tuntui muutama muksaus heti kuuntelun perään. Kelan laput sain (odottavat vielä palautusta) ja sairaalan esitieto-lomakkeen. Sitten täytin jonkun surkuhupaisan kyselyn mielialoistani. "Onko itsesi satuttaminen tuntunut hyvältä ajatukselta viime päivinä?" Surkeinta asiassa ei ollut itse kysely, vaan sen läpikäyminen. Täti otti täyttämäni lapun ja pisteytti nopeasti: "Kaksi pistettä, se on hyvä, ei siitä sen enempää." Jahas, se oli siis siinä sitten se keskustelu... Ei sinäänsä, olen ollut jo pari vuotta vallan onnellinen koko ajan ja kasvavasti jopa, mutta jotenkin tuntui aika köyhältä tuollainen. Että ei kyllä vahingossakaan huomattaisi jos minulla olisi jokin huonosti tai jos olisi jotain sydämmellä. Täysin turhaa siis.
Viime sunnuntai-illalla mies yritti kuunnella pikkuisen sydänääniä poski mahallani. Jonkin ajan kuluttua Pikku-Ruulla meni ilmeisesti hermot ja se potkaisi mojovasti miestä poskeen. Niin että molemmat tunsimme sen oikein hyvin. Miehen ilme oli aivan ihana. Sen suu levisi isoon hymyyn ja silmät tuikki tähtinä kun se hihkaisi: "Potkasko se mua päähän?". Voi sitä naurua mikä siitä seuras. Ja tais mulla muutama kyynelkin siinä samalla tulla.
Pistän tähän vauvelin tossu-kokoelmasta kuvan. Miestä nauratti, että taitaa tulla äitiinsä kun sillä on jo noin monet kengät vaikkei ole edes syntynyt saati osaa kävellä. Mutta ei niillä kengillä tarvi kävellä, kunhan ne on nätit =)
Siniset hiiret on miehen tuoma tuliainen Ruotsista, norsutossut oli pakko ostaa kun ne oli yhteensopivat sen hupparipuvun kanssa ja keltaiset happy starit on isoveljeltä ulkomaan tuliaisia. Että kyllä vauvelin kelpaa =)
edit: lisäsin tosissaan aikaisempaan postaukseen kuvat
4 kommenttia:
Apua!
Huomasin juuri, etten ole hankkinut yksiäkään kenkiä pikkuiselle.... =0
On mukavaa seurata raskautesi etenemistä, kun niin samoissa mennään. Nyt sitten vaan lyömään veikkaa, että kumpi ensin "poksahtaa...."
Vastasinkin sinulle jo omaan blogiisi =)
Meillä taitaa tuo kenkä-puoli olla varsin valmis, mutta muuten ei sitten kauheasti tavaraa ole ostettu. Viikonloppuna olemme matkalla ikeaan, joten eiköhän asiaan tule korjausta.
Vauvan kengät ovat ihania! Itsekin ostin ennen tyttöni syntymää monet kengät. Eipähän niitä kaikkia ole tullut edes käytettyä, mutta menevät koristeinakin tuolla tytön huoneen hyllyllä. :)
Meillä on muuten tuo sama puku, jonka olitte ostaneet rinsessallenne. Se on niin hurmaava.
Olen täällä ennenkin vieraillut, mutta en ole tainnut jälkeä jättää. Tulipahan nyt sekin tehtyä.
Onnellista loppu odotusta!
Siis kenkiähän ei ole koskaan liikaa :) Mutta kyllä niitä kerkiää vielä hyvin hommata myöhemminkin! Me saatiin vihdoin ostettua ekat kunnon kengät, ja tyttö täyttää pian jo vuoden!! Tossuja oli kyllä jo useammat aiemminkin, mutta niitä ei niin hirveästi olla edes tarvittu...
Nyt kasvaessaan etenkin äidin korkokengät on tosi mielenkiintoisia, jännää nähdä missä vaiheessa niitä sitten testaillaan ekaa kertaa :)
Lähetä kommentti