Vuosi 2009

Vuosi 2009 on siis täällä. Taas menee hetki ennenkuin sen osaa papereihin kirjoittaa. Tänä vuonna tulee täyteen kymmenen vuotta seurustelua, kaksi vuotta naimisissa oloa ja tyttäremme ensimmäinen vuosi eloa. Voisin siis todeta, että aika hyvä vuosi tulossa!

Mun on ollut vaikea nimetä vauvamme täällä blogissa, kun en kuitenkaan oikeaa nimeä halua käyttää. Aikaisemmin käyttämäni Pöppiäinen on ärsyttävän pitkä ja lyhentyikin viime kirjoituksessa muotoon Pöppis. Tämä kuitenkin muistuttaa aivan liikaa Pääppistä. Joten kutsun vauvaa tästä lähin nimellä Nuppu.

Kovasti odotan jo Nuppusemme seuraavia kehitys askelia. Muutaman kerran selällään leikkiessä Nuppu on vetäissyt kyljelleen. Se ei kuulosta paljolta, mutta on saanut isän ja äidin hihkumaan heikkopäisenä. Askel kääntymistä kohden on siis otettu. Päätä kannatellaan hyvin, joskin väsyneenä kannattelu muistuttaa hieman kanan nokintaa. Makuuasento on niiiin vuotta 2008. Pystyssä pitää saada olla, istualtaan tai seisaaltaan, muuten huudahdetaan loukkaantuneena. Ja isin lentokone on aivan hirmuisesti parempi kuin äidin.

Olimme ystävämme tupaantuliaisissa ja vanhempani olivat Nuppusta hoitamassa. Syyllisyyden tunnot olivat taas aluksi kovat. Naurettavaa eikö! Mutta minkäs sille voi. Muutaman boolilasin jälkeen syyllisyys kyllä katosi nousuhumalan tullessa tilalle. Olen pohtinut, että menisin ystäväni luokse yöksi tässä kuussa, mutta en vain yksinkertaisesti taida olla valmis. Ja imettäminen hankaloittaa myöskin asiaa.

Niin imettäminen jatkuu vieläkin. Viime postauksen jälkeen Nuppu aloitti todellisen lakon. Ei kiitos, ei kiinnosta, noi tissit on ihan kamalat, tää pullo on tosi hyvä. Että näin. Ja sitten taas pumppailtiin (äiti) ja huudettiin (Nuppu) ja hermostuttiin (koko perhe) ja itkettiin (äiti ja tytär molemmat). Näin jatku enemmän tai vähemmän varmaan viikon. Nyt taas tissi kelpaa, mutta ton tissi-vihan myötä maidon tulo hiukan notkahti. Nyt Nuppu saa illalla vajaan purkin korviketta tissittelyn lisäksi. Emme siis kai enää ole täysimetyksellä. Titteleistä viis, pääasia että lapsi saa ruokaa ja koko perhe säilyttää hermonsa.

Kaipaamme muuten mieheni kanssa molemmat kahdenkeskistä aikaa. Haaveilemme lähtevämme toukokuussa yöksi kylpylään juhlistamaan tätä yhteistä kymmenen vuotta kestänyttä taivaltamme. Nuppu olisi hoidossa ja meillä aikaa keskittyä toisiimme. alan nyt jo psyykkaamaan itseäni, että toukokuussa pystyn pienen jättämään yöhoitoon. En tiedä onnistuuko. Yllättävän vaikeaa meinaan äidille nämä kaikki ero jutut.

Anniina pohti aivojen uinahtamista jo raskausaikana. Minulle kävi kyllä ihan samalla tavalla. Töissäkin oli niin tuskaa yrittää tehdä vaikutusta, kun olo oli yhtä fiksu kuin villasukalla. Laske siinä nyt sitten yhtään mitään, kun ei muista edes kuinka pythagoran lausetta käytetään. Tai mikä se oli. Sama jatkuu vieläkin. Tosin laskennallista älykkyyttäni en ole päässyt testaamaan kun ei täällä kotoa kauheasti matematiikkaa tarvi. Mutta puhuminen on kyllä välillä niin tuskaa. Tai siis puhumisen yrittäminen. Mulla on ongelmana meinaan sanojen löytäminen. "Se harja on siinä matkalaukun sivutaskussa" taipui suussani muotoon "Se, tiedätkö, no, se niin (huitoo käsillä), on siinä sen, sen sen (osoittaa matkalaukkua)tossa toi, siinä niin, täällä näin (luovuttaa, nousee ylös ja antaa harjan itse) täällä tajuutko... Että ota siinä nyt sitten selvää mitä mä yritän sanoa. Univajeesta toi ei varmaan johdu, sillä olen nukkunut Nupun synnyttyä paremmin kuin raskausaikana. Epäilen, että toi otus imee mun tisseistä aivot maidon mukana. Ihme, että se kehittyykin niin kauheeta vauhtia. Helppohan se on oppia käänytmään ja hymyilemään kun varastaa äidin aivoista puolet (tai ylikin).

Nyt tuo pikku varas heräs, joten palaillaan taas.

Hyvää vuotta 2009 kaikille!